Ellunhuopa – tarina alkaa kuin satu: ”Olipa kerran metsän reunassa pieni kylä ja siellä asui tyttö.”
Tarina jatkuu myöhemmin omalla tavallaan: ”Hän oli juuri muuttanut itänaapurista ja oli tuohon aikaan väsynyt koluamaan urheilukilpailuja ympäri maailmaa.
Hän uskoi,että on mahdollista hidastaa hiukan tämän maailman menoa luomalla kauniita esineitä luonnonmateriaaleista.
Hän uskoi myös, että ihminen tuntisi onnellisuutta koskettaessaan villan pehmeyttä ja tuntiessaan sen lämmön. Luonnon kauneus ja ainutkertaisuus rauhoittaisi ihmisen mielen ja käsillätekeminen vahvistaisi ihmistä.
Mutta pystyisikö entinen ammattiurheilija muuttumaan taiteilijaksi uudessa maassa, perheessä ja uusissa olosuhteissa?
En tiedä mistä sain niin paljon rohkeutta, että perustin Ellunhuopa -yrityksen. Muistan vaan, ettei minulla ollut muita vaihtoehtoja. Minulla oli erittäin vahva sisäinen palo.
Ajattelin, että kun valmistan hyviä tuotteita “homma toimii”. Mutta se ei vielä riittänyt! Käsityön lisäksi yrityksen ylläpitäminen vaati minulta myös muita taitoja.
Vaikka osasin silloin huovuttaa hyvin, en hallinnut markkinointia: asiakaspalvelu, kielitaito, hinnoittelu, kirjanpito jne.
Elokuussa 2011 hain Y-tunnuksen. Huovutin vauva sylissäni. Pidin lukuisia taukoja ja yritin tehdä töitä yhdellä kädellä. Ruokapöytämmekin oli täynnä villoja ja hahtuvia.
Muita huovutustiloja minulla ei ollut. En osannut kuvitellakkaan, että minulla olisi joskus oma studio!
Onneksi olin järkevä ja en hakenut pankkilainaa. Näin pystyin aloittamaan pienin askelin voimieni mukaan. Stressiä riitti silti. Työnteko ilman rahoitusta oli hidasta ja hankalaa.
Ensimmäisessä näyttelyssäni, mieheni oli minulla tulkkina ja avustajana. Jotain osasin jo sanoa suomeksi, mutta jännitin kovasti.
⠀
Kaikki asiakkaideni sähköpostiviestit tulivat mieheni kautta. Osan asiakkaiden toiveista hän joutui selittämään minulle englanniksi ja toki vastasikin heille puolestani.
⠀
Itkin monta kertaa ja kysyin itseltäni, että miksi?
Miksi valitsin tämän tien? Mutta kohtalo ohjasi minut tähän suuntaan.
Pieni perheenjäsen vaati oman aikansa. Huovuttaminen jatkui aamusta myöhään yöhön.
Työmäärään ja ponnisteluhini nähden ansioni jäi hyvin pieneksi. Uskoni loppui.
Ensimmäisen epäonnistuneen vuoden jälkeen päätin hakea muita töitä.
⠀
Olin neljä vuotta palvelualalla. Uudessa työssäni opin ja kehityin. Sain paljon kokemusta asiakaspalvelusta
⠀ja markkinoinnista. Ja mikä parasta suomenkielentaitoni parani! Vuonna 2015 sain suomen kansalaisuuden.
⠀
Vuonna 2017 valmistuin Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistosta artesaaniksi.
⠀
Samalla tutustuin suomen koulujen arviointiperusteisiin ja
toimintatapoihin. Koin tämän tärkeäksi, ymmärtääkseni kuinka opettaisin kurssilaisiani. Elämä on yllätyksiä täynnä. En voinut kuvitellakkaan, että palaan myöhemmin Piippolaan kurssiopettajaksi!
⠀
Nyt minulla oli jo kolme tutkintoa! Mottoni on: IHMINEN KEHITTYY VAIN KUN OPPII UUTTA! Niinpä minä jatkoin opiskelua suorittamalla lukuisia verkko-opintoja.
⠀
Elämäni ei ollut tylsää! Minulla oli aina jotain tekemistä ja uutta ajateltavaa.
⠀
Vuosien varrella minulla on kertynyt jo aika paljon tietoa, mistä olisi hyötyä muillekin. Kanssani opitte huovutuksen nopeasti, sekä laajasti. Katso lisää >>
5k
0
989