Monet luulevat että ovat epäonnekkaita koska haluaisivat aloittaa huovutuksen, mutta eivät luota siihen että oppivat.
Joku kokee epäonnen työssään, kun mitat ei osu kohilleen ja hatusta tuleekin liian pieni tai työ ei värjäytynyt niin kuin pitäisi. Tai huovutuksen aikana neula katkesi. Sitä koetaan epäonneksi. Mutta nämä ovat kuitenkin niin pieniä ja mitättömiä asioita.
Haluatko, että kerron milloin olet epäonnekas oikeasti?
Silloin kun et voi elää edes yhtä päivää niin kuin suunnittelet ja haluat. Silloin kun työskentelet sellaisessa paikassa, jota inhoat koko sydämestäsi. Silloin kun haluat muuttaa elämääsi, mutta et tee sen eteen mitään. Silloin kun et tavoittele unelmiasi. Haluat lähteä ja opiskella jotain, mutta et uskalla. Luulet ettet onnistu ja et ota asiasta edes selvää.
Minulla on ollut paljon opiskelijoita jotka ovat tulleet todella pelokkaasti, koska heillä oli valtava pelko. Pelko siitä, että he eivät opi ja eivät onnistu.
Mutta:
He ylittivät itsensä ja halusivat yrittää. He harjoittelivat, ottivat oppia ja eivät luovuttaneet. Kurssin loputtua he ovat olleet kyyneleet silmissä, koska he saivat aikaan uskomattoman kauniita töitä ja olivat onnellisia siitä että he yrittivät ja onnistuivat. Olen kuullut monesti heidän suustaan sanat: ”onko tämä oikeasti minun tekemä”?
Olen suunnattoman ylpeä ihan jokaisesta omasta opiskelijasta ja siitä mitä he ovat tehneet. Siksi sanon aina älä luovuta, huovuta!
Minä en ole syntynyt neulakädessä
Paljon olen kuullut teiltä, että olen luonnonlahjakkuus ja olen todella taitava ja mestari työssäni. Teet upeita töitä. Tähän vastaan, että ”-joo ihan kun olisin syntynyt tämän osaamisen kanssa”.
Monet luulevat, että kauniit työt syntyvät vain niille jotka ovat luonnon lahjakuuksia. Ja epäröivät omaa osaamista, että he eivät ikinä osaisi tehdä tälläista.
Ajattelevat että jos minulla olisi tähän lajiin lahjakuuksia niin kyllähän minä tekisin.
Vähän sama asia kuin…
Heti kun löydän itselleni elämänkumppanin niin elämäni muuttuu ja kaikki olisi helpommin. Kaikki on oikeasti toisinpäin.
Ensin te alatte tekemään ja harjoittelette, epäonnistutte, opitte epäonnistumisista ja silti sen jälkeen yritätte vielä. Keräätte tietoa ja matkanvarrella tulee taitoa. Kaikki muuttuu helpommaksi joka kerta kun teette.
Sitten sinä opit ja sinulle on kertynyt tietoa ja taitoa, joita pystyt soveltamaan. Tässä kohtaa sinä huomaat että ei tarvitse olla luonnonlahjakkuus. Tai olla syntynyt tämän taidon kanssa.
Luonnonlahjakkuus tai Talentti on vain SINUN harjoittelun, uuden oppimisen ja kokemuksen tulosta. Huomaat kuinka sitten ihmiset näkevät sinun taidon ja ihailevat sinun käden jälkeä. Kun sinä epäröit ja etsit missä voisit olla hyvä ja sanot itsellesi ”et sä osaa kuitenkaan” te ette saa mitään aikaseksi ettekä saavuta mitään.
Mutta kun herätätte itsessänne uteliaisuuden ja päätätte kokeilla miltä tämä voisikaan tuntua niin yllätytte.
Uteliaisuus:
Voisitteko nauttia tekemisen prosessista? Nauttia villan käsittelystä, tuntea sen pehmeän materiaalin kädessä, sekoittaa värejä keskenään ja kokeilla mitä siitä voisi tulla. Vasta kokeilemalla sinä ymmärrät tärkeän asian, että tärkein on se prosessi eikä lopputulos.
Se että nautit, annat prosessille rakkautta, kokeilet uutta, käytät oppimaasi tietoa ja taitoa, niin se on Talenttia.
Tietenkin kun nämä kaikki asiat yhdistää, niin sitten lopputulos on täydellinen.